Tampereen yliopiston professori Taina Kinnunen tutki suomalaista kosketuskulttuuria teoksessaan Vahvat
yksin, heikot sylityksin (2013). Suomalaisessa kulttuurissa toisiin ihmisiin turvautumista on pidetty
heikkoutena. Ihmiset kokevat saman hellyyden määrän eri tavalla. Tuntoaisti on kuitenkin tärkein aistimme.
Se kehittyy ihmisalkiossa ensimmäisenä ja sammuu viimeisenä. Pienen lapsen ja hyvin sairaan vanhuksen
kanssa voi kommunikoida kosketuksella. Perustavat elintoiminnot eivät kehity
normaalisti ilman kosketusta. Kosketuksella on yhteys oksitosiinijärjestelmään ja muihin hyvän olon
hormonien välitysjärjestelmiin. Lapsuutemme kosketuskulttuuri kaivautuu lähes
aina esiin. On merkityksellistä, millaisen kiintymyssuhteen vanhemmat ovat muodostaneet vauvaansa.
Psykologiassa lapsen niukasti hellyyttä sisältävää suhdetta vanhempaan kutsutaan turvattomaksi
kiiintymyssuhteeksi. Lapsuuden kokemukset voivat traumatisoida loppuelämää. Traumat ovat voineet
syntyä toistuvasta väkivallasta tai laiminlyönnistä. On kuitenkin lohdullista tietää, että kaikki
mahdollisuudet ovat myös toipumiselle. Siihen tarvitsemme toista ihmistä. Toista ihmistä, joka osaa
lähestyä sopivassa suhteessa. Antropologi Kinnunen tietää mistä puhuu. Kinnunen kertoo, ettei häntä
lapsena haliteltu tai sylitelty. Hän kertoo olevansa herkkä kuumalle ja kylmälle. Iho kipeytyy karheasta ja
koukuttuu pehmeään.
Pieni ja hento ote – Ihmisestä kiinni, laulaa Dave Lindholm. Sanat ovat syvät. Ihmisten välisessä
kosketuksessa tulee aina mennä toisen ihmisen ehdoilla. Kuntouttavassa yhteyden luomisessa ja
kosketuksessa liikutaan herkässä ja parantavassa vuorovaikutuksessa. Hoivaajalta vaaditaan tarkkaa
sensitiivisyyden taitoa. Kiintymyssuhteessa haavoittuneen ihmisen parantava voima on hyväksynnässä ja
yhteyden tavoittamisessa. Joskus tätä yhteyttä tuntuu olevan loputtoman vaikea tavoittaa. On kuitenkin
niin, että seitin ohutkin yhteys riittää tai se koskettava tuuli kuten Dave Lindholm ilmaisee.
Mitä kosketus meille kertoo? Jotkut kokevat kosketuksen epämukavana asiana, varsinkin vieraan tai
etäämmän ihmisen. Ymmärrämme, että meille on omat reviirimme eikä liian lähelle ole hyvä tulla.
Kosketukseen kuitenkin myös opitaan. Lapselle on tärkeää, että kohtaamme hänet ja hyväksymme hänet.
Puhumme vaikeista asioista tai joudumme sanomaan jotain mistä lapsi ei pidä, sen voi tehdä monella
tavalla. Asetumme lapsen tasolle, jolloin puhe ei tule ylhäältä päin, voimme myös koskettaa eli kertoa että
olemme läsnä. Joskus voi olla vaikea olla läsnä keskustelussa. Kiire ja monet häiriötekijät vaikuttavat lapsen
ja aikuisen väliseen vuorovaikutukseen. Kun hellästi kosketamme toista, olemme lähellä, juuri siinä.
Myönteisellä kosketuksella on hyviä vaikutuksia ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin, se kertoo, että meistä
välitetään ja meidät nähdään. Myönteisellä kosketuksella on myös rentouttava ja rauhoittava vaikutus.
Ensi kerralla, kun haluamme viestiä välittämisestämme tärkeälle henkilölle, voisimme kokeilla kosketuksen
voimaa. Muistamme ottaa lapsen lähelle, halata ja kertoa kuinka tärkeä ja upea hän on. Tämä on entistäkin
tärkeämpää koronapandemian aikana varhaislapsuutensa ensimmäiset vuodet kokeneille lapsille.
Blogin kirjoittivat lastensuojelun monitoimiammattilaiset Suvi Koski ja Johanna Santanen. Yhteyden
tavoittaminen on mielestämme äärettömän tärkeä työmuoto. vaikka Davea kuunnellen �� Pieni ja hento
ote – siinä kaikki https://www.youtube.com/watch?v=p5Rj2Y0rFUo
Kirjoitus päivitetty 1.10.2023
Lähteet:
Kinnunen Taina (2013) Vahvat yksin, heikot sylityksin: otteita suomalaisesta kosketuskulttuurista. Kirjapaja.
https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi_hyvin/terveys/halauksen_puute_tekee_ihmisesta_sairaan
Saraste Heini (2016) Kosketuksen puute tuntuu yhä. Hyvä terveys 2016.
https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/mieli/kosketuksen_puute_tuntuu_yha
Tuovinen Sanna (2014) Satuhieronta. WSOY